Päätimme kokeilla eilen Tichu-nimistä, alun perin Kiinasta peräisin olevaa korttipeliä. “Ei yhdessä pelissä kovin pitkään voi mennä”, ajattelin, sillä pelin laatikossa pelin kestoksi manittiin 30-90 minuuttia. Pelisessiomme venyi viidennelle tunnille…
Mukana tullut sääntökirja on yksi huonoimmista koskaan näkemistäni lautapelin tai korttipelin sääntökirjoista. Säännöissä kerrotaan kaikkea epäoleellista, mutta unohdetaan kertoa miten peliä pelataan. Läpyskästä huolimatta saimme opeteltua säännöt ja pelattua peliä (suunnilleen) oikein.
Tichu on jonkinlainen tikkipeli, tai niin luulisin – en juurikaan tunne korttipelejä. Pelin tarkoitus on päästä eroon korteistaan pelaamalla toinen toistaan parempia kortteja tai pokerista tuttuja korttiyhdistelmiä pöytään. Jos muilla ei ole parempia kortteja tai yhdistelmiä, saa parhaimmat kortit pelannut ottaa kaikki pöydässä olevat kortit itselleen pisteytystä varten. Kun kaikki pelaajat ovat päässeet korteistaan eroon, suoritetaan pistelasku. Joistakin korteista saa pisteitä. Pistelaskun jälkeen aloitetaan uusi jako, ja tätä jatketaan kunnes toisella joukkueella on tuhat pistettä. Erityisen mielenkiintoisen Tichusta tekee pelitapa; peliä pelataan kahdella kahden hengen joukkueella.
Joukkuepelaaminen tuo mielenkiintoista vaihtelua seurapelien “pyrin yksin voittamaan kaikki muut”-ajatusmalliin. Molempien pelaajien keräämät pistekortit lasketaan jaon lopussa yhteen, eli pelissä joukkue voittaa tai häviä, ei yksittäinen pelaaja. Joukkuetoverin tekemisiä pitää miettiä, ja pelata niin ettei hänen strategiansa kärsi.
Yhden pelikerran jälkeen Tichu vaikuttaa oikein kivalta peliltä. Neljän pelaajan rajoitus ja pelin kesto rajoittaa mahdollisuuksia pelata, mutta uskon että peliä tulee pelattua omassa kaveriporukassa usean kerran tänä kesänä.
Pelikortit koostuu normaalista korttipakan 52 kortista + neljästä erikoiskortista. Oman Tichu-pakan voi siis tehdä tavallisista pelikorteista, mikäli pakka sisältää neljä jokeria. Suomennetut, ja alkuperäisiä paljon selkeämmin kirjoitetut säännöt löytyvät Lautapelaaja.net -sivustolta.
Kuva: Phil Romans
Tags: lautapelit
